Toiminnan sirpaleisuus ja yhteistyön puute nähdään usein syynä niin rakennusalan huonoon laatuun kuin loputtomaan riitelyynkin. Aliurakointiketjut mainitaan monesti laatua uhkaavaksi tekijäksi kuten myös suunnittelun pirstaleisuus. Toisaalta taas yhteistyön mahdollisuudet kustannussäästöihin on tajuttu esimerkiksi viime vuosina yleistyneissä allianssimalleissa. Yhteistyö on siis tärkeä asia, mutta millä keinoin sitä pitäisi lisätä? Onko yhteistyö ylipäänsä päämäärä vai keino jonkin muun saavuttamiseen?
Tutkimme yhteistyötä ja sen merkitystä yhdessä Jyväskylän Yliopiston tutkijoiden kanssa n. vuoden kestäneessä pienessä demoprojektissa (Lisätietoa referenssisivulta kohdasta Musica), jossa kahvilalta tyhjäksi jäänyt tila kehitettiin yhteistyössä Jyväskylän Yliopiston Musiikkikampuksen kanssa uudeksi musiikin esittämisen, opettamisen ja tutkiskelun tilaksi. Projektissa panostettiin erityisesti osallistavaan suunnitteluun hankekehitysvaiheessa, mutta yhteistyön laatua ja merkitystä tarkkailtiin koko projektin aikana. Projektin jälkeen vaikutuksia todennettiin sekä videokuvauksilla että kaksiosaisella tyytyväisyyskyselyllä, joista ensimmäinen tehtiin heti käyttöönoton jälkeen ja toinen, kun tila oli ollut puoli vuotta käytössä.
Yhteistyötä tarkkaillessa ja aineistoa myöhemmin analysoidessa koimme mielenkiitoisia oivalluksen hetkiä. Ymmärsimme, että vaikka yhteistyö sanana tarkoittaa suunnilleen samaa osapuolesta riippumatta, tarkoittaa se käytännön tekoina ja tavoiteltavana päämääränä hyvin eri asioita. Otetaanpa esimerkiksi urakoitsijan näkökulma. Kun urakoitsija puhuu allianssista tai yhteistyöurakkamuodoista, tarkoittaa hän yhteistyöllä kaupallista sopimusmallia, jossa palkkio määräytyy yhteistyöllä saavutettujen kustannussäästöjen mukaan. Urakoitsijan näkökulmasta yhteistyö on siis suunnitelmien kehittämistä, vaihtoehtojen arvioimista ja hukan karsimista, jotta löytyisi mahdollisimman kustannustehokas ratkaisu, joka toteuttaa asetetun laadullisen tavoitteen.
Kun suunnittelijat puhuvat yhteistyöstä, keskustelu kääntyy helposti tietomalleihin ja ristiriitatarkasteluihin. Suunnittelijan työn laatu on toisaalta soveltuvan teknisen ratkaisun määrittämistä käyttäjän omalla tavallaan esittämäänsä tarpeeseen, ja toisaalta mahdollisimman virheettömien tietojen antamista eteenpäin urakoitsijoille toteutusta varten. Suunnittelijoille yhteistyö on siis teknisen järjestelmän suunnitteleminen käyttäjän antamien lähtötietojen pohjalta ja sen sovittaminen toimimaan yhdessä muiden suunnittelijoiden luomien järjestelmien kanssa, ja lopputulosteiden hiominen sellaiseksi, että rakentajalta tulisi mahdollisimman vähän haukkuja. Kustannustehokkuus koetaan ehkä tärkeäksi asiaksi, mutta suunnittelijan tehtävän kannalta tärkeämpi yhteistyöllä saavutettava asia on tietojen oikeellisuus, tarkkuus ja ristiriidattomuus.
Käyttäjäosapuoli puolestaan tavoittelee lopputuotteen eli valmiin rakennuksen mahdollisimman hyvää hyödynnettävyyttä. Tämä on monessa tapauksessa todella moniulotteinen ja abstrakti asia, josta vain käyttäjät itse ymmärtävät, mitä mikäkin suunnitteluratkaisu ja kompromissi lopulta tarkoittaa. Eivätkä edes he sitä aina ymmärrä, tai ainakaan ole vaikutuksista samaa mieltä. Tätä taustaa vasten voi ymmärtää, että käyttäjille yhteistyö tarkoittaa osallistumista suunnitteluun moninaisten keskustelujen kautta, jotka käsittelevät myös paljon sellaisia asioita, jotka eivät liity rakentamiseen millään tavalla. Nämä keskustelut ovat usein niin laajoja, että niiden seuraaminen, fasilitointi ja dokumentointi vaatii tähän erikoistuneen ammattilaisen. Kustannustehokkuuteen pyrkivästä rakentajasta tällainen jahkailu tuntuu monesti vain ajan hukalta.
Yhteistyö voi siis tarkoittaa puhujasta riippuen hyvinkin erilaisia asioita. Rakennusalan ammattilaiset tulevat usein keskenään ymmärretyksi, mutta käyttäjien kanssa tehtyä yhteistyötä vaikeuttaa oleellisesti se, että he puhuvat käytännössä täysin eri kieltä. Rakentajien kieli on syntynyt rakentamista varten, mutta käyttäjien käyttämä kieli on syntynyt jotakin aivan muuta tarkoitusta varten, eli heidän oman tehtävänsä suorittamista varten. Näin ollen siltä puuttuu tyypillisesti termistö, joka auttaisi uusille tiloille asetettavien tavoitteiden sanoittamisessa. Eräs kollegani mainitsi esimerkkinä hotellinomistajan arkkitehdille antaman suunnittelutavoitteen: ”Suunnittele tila, jossa voi kosia.” Tavoite on käyttäjän kannalta erittäin relevantein termein ilmaistu, mutta se antaa rakentajalle melko vähän eväitä osua kerralla nappiin suunnittelutehtävässä. Meidän tutkimassa projektissa tällaiset hyvin tunnesidonnaiset suunnittelutavoitteet olivat ilmaistuna yli 140 kertaa siinä missä rakentamiseen suoremmin liittyviä tavoitteita mainittiin alle 10 kertaa. Käyttäjien ymmärtäminen ja käyttäjälähtöisten tavoitteiden asettaminen on siis haastava tehtävä, mutta toisaalta, mistä muualtakaan niitä tavoitteita kannattasi lähteä etsimään. Laatu kun on toisaalta tuotteen ja palvelun ominaisuuksia, jotka vastaavat asiakkaan tarpeisiin ja toisaalta niiden toteuttamista mahdollisimman virheettömästi. Jos tavoitteet muodostetaan aidosti asiakaslähtöisesti, niin keskustelua käydään vähintään kymmenkertainen määrä rakentajan johtamaan tavoitteiden asettamisprosessiin verrattuna. Näiden keskustelujen ohjaamisesta ja puhuttamisesta eli fasilitoinnista on pitkälti kiinni, miten tavoitteiden muodostaminen onnistuu.
Tutkimuksemme antavat syytä uskoa, että yhteistyön kehittämisessä on rakennusalalla valtava potentiaali niin laadun kuin kustannustehokkuudenkin näkökulmasta. Yhteistyötapoja pohdittaessa täytyy kuitenkin muistaa, että aito yhteistyö on sellaista, joka koskee kaikkia osapuolia, ja että yhteistyötä ei voi tehdä, jos ei ymmärrä toisen osapuolen tavoitteita. Omalta osaltani haluan olla edistämässä yhteistyötapojen kehittämistä, ja niinpä haluan jakaa tutkimustuloksemme alla olevilla linkeillä. Toivoisin, että mikäli teillä on rohkaisevia kokemuksia yhteistyön tekemisestä rakennusalalla, niin jakakaa niitä vaikkapa blogin kommenttikenttään kirjoittamalla. Yhteistyö alkaa luottamuksesta ja jaetut kokemukset ovat hyvä perusta luottamuksen synnyttämiselle.
Jussi Savolainen
Yrittäjä ja tutkija
PS. Kiitos Anette Lundströmille ja Emma Kostiaiselle loistavasta yhteistyöstä. Teidän kanssa oli mukava oivaltaa!
Linkki Architectural Engineering and Design Management -lehden artikkeliimme ”Case study: developing campus spaces through co-creation”
Linkki artikkeliin tutustumiseen http://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/17452007.2016.1208077
Linkki, josta 50 ensimmäistä voi ladata artikkelin ilmaiseksi: http://www.tandfonline.com/eprint/Qr8bCYa8nFiPM6XkgugA/full
Linkki World Building Congress 2016:n konferenssijulkaisun II-osaan, josta löytyy sivulta 353 arktikkelimme ”Nuisance in communication between facility users and builder: a language barrier”
Olipa mainio kiteytys yhteistyön erilaisista näkökulmista. Työsarkaa riittää ennen kuin suunnitteluprosesseissa käyttäjien arkikieliset viestit läpäisevät rakennusalan ammattilaisten kielimuurin.