Kuinka iso muutos tarvitaan, jotta rakentamisen laatu paranisi?

Positiivisinta, mitä rakentamisen laadusta eri medioista saa lukea, ovat konkreettiset yritykset laadun parantamiseksi. Hassua, että harvoin näkee tai kuulee tapauksista, joissa kerrottaisiin, että rakentamisen laadussa olisi jo jotakin saavutettu.

Taas kerran tällainen esimerkki tuli vastaan, kun Kauppalehti uutisoi 18.11.2014 ”Rakennusteollisuus: Alan katsottava peiliin”. Keskinkertaisesta klikkiprostituutiolta haiskahtavasta otsikosta huolimatta tutustuin tapaukseen, sillä siinä oli haastateltu YIT:n varatoimitusjohtaja Tero Kiviniemeä, joka aloittaa Rakennusteollisuus RT:n hallituksen puheenjohtajana vuodenvaihteessa.

Jutussa kerrottiin, kuinka Kiviniemen mukaan tarvitaan arvokeskustelua laadusta, ja kuinka tämän pitäisi johtaa samanlaiseen kulttuurin muutokseen kuin mitä on nähty työturvallisuudessa. Määrätietoisilla toiminnan muutoksilla, kuten suojavälineiden käytöllä ja tinkimättömällä putoamissuojauksella sekä kulkuteiden kunnolla on pysyvästi muutettu työturvallisuuden tasoa.

Työturvallisuudessa tuloksia on nähty: useat suuret rakennusliikkeet ovat kertoneet jo viime vuosikymmenellä tiputtaneensa muutamissa vuosissa tapaturmataajuutensa jopa puoleen aiemmasta tai sen alle. Tapaturmataajuus on kiistaton ja yksiselitteinen mittari, sillä siinä mitataan sairaspoissaoloon johtaneiden tapaturmien määrää miljoonaa työtuntia kohti. Olisiko vastaava muutos todellakin mahdollista myös laadussa, ja mitä se vaatisi?

Kulttuurin muutosta todella yritetään: Ratkaisuyritykseksi laatuongelmiin Rakennusteollisuus on kehittänyt Laatupolku-ohjelman, joka on pyörinyt jo vuodesta 2011 asti. Laatupolussa on mm. kehitetty TR-mittaria vastaava laatumittari (käytännön työkalu, joka systematisoi työmaan arjessa turvallisuuteen vaikuttavien asioiden havainnoinnin), mutta entäpä tulokset? Ainakaan aihetta koskevan uutisseurannan perusteella ei muutosta ole tapahtunut. Esimerkkinä tästä voidaan tarkastella vaikkapa Ylen uutista viime keväänä. Siinä jopa vitsaillaan, että rakennu ja laatu eivät voi muodostaa yhdyssanaa, koska ne ovat käsitteinä niin kaukana toisistaan. Vastaavana aikana (2011 – 2014) puolestaan esimerkiksi rakennusliike NCC ilmoittaa konsernitasolla tiputtaneensa tapaturmataajuuttaan 40 %. Kulttuurin muuttaminen näyttäisi siis olevan huomattavasti haastavampaa laadussa kuin työturvallisuudessa.

Vaatimus kulttuurin muutoksesta laadun parantamiseksi ei ole uusi ilmiö. Tunnetuin tapaus lienee W.E. Deming:n 1986 kirjoittama kirja ”Out of the Crisis”, jonka keskeinen sanoma on tiivistetty 14 periaatteeseen laadun ja tuottavuuden yhtäaikaiseksi parantamiseksi. Ensimmäinen näistä periaatteista on, että organisaation tulisi luoda olemassaololleen pysyvä tarkoitus. Tarkoitusta pitää toteuttaa kilpailukykyisesti, jotta yritys voisi tarjota työpaikkoja ja tuottaa omistajilleen voittoa. Koko yrityksellä tulisi siis olla jokin tehtävä, jonka toteuttamisella se tuottaa hyötyä asiakkailleen. Tehtävää pitää toteuttaa kilpailukykyisesti. Sekä voitot että työpaikat ovat seurausta tästä, eivätkä itse tavoite. Tämä on siis ensimmäinen kohta. Toinen kohtaa kuuluu, että johtamisessa tulisi omaksua kokonaan uusi filosofia, ja loput kohdat selittävät, mitä tämä uusi filosofia käytännössä tarkoittaa.

Pysyvän tavoitteen periaate on lausuttu yrityksen koko olemassaolon näkökulmasta, mutta jos ajatellaan, miten se taipuu työturvallisuuden ja laadun osatavoitteisiin, saadaan kuva, kuinka paljon vaikeampaa kulttuurin kehittäminen laadussa on. Työturvallisuuden parantamisessa tavoitteen määrittely onnistui selkeästi: Useat yritysjohtajat omaksuivat takavuosina sloganin, jonka mukaan rakennusalan on lopetettava työntekijöidensä tappaminen. Kuolemantapauksia voidaan vähentää tehokkaasti vähentämällä kaikkia onnettomuuksia, joita puolestaan voidaan vähentää vähentämällä ”läheltä piti” –tilanteita.

Työturvallisuuden kehittämiseksi on siis nähtävissä sekä tavoite että keinot, mutta miten on laadun kanssa? Osa rakennusliikkeistä ei näytä myöntävän, että mitään ongelmaa olisi olemassakaan, sillä he väittävät edelleen tekevänsä ”nollavirheluovutuksia”, joissa virheettömyyteen päästään löytämällä ”virheettömyydelle” sopivan laveat määritelmät. Kulttuurinmuutos alkaa siis yhteisen tavoitetilan määrittelystä ja totuudenvastaisten tunnuslauseitten romukoppaan heittämisestä.

Vaikka asiakkaille näkyviä tuloksia Rakennusteollisuuden laatupolku –ohjelmasta ei vielä ole tullut, ei se todennäköisesti ole suinkaan ollut turhaa työtä. Hanke on nimittäin selvittänyt ison määrän alalla toimivien oletuksia ja näkemyksiä. Tuloksia hyödynnettäessä on kuitenkin muistettava, että näkemykset ja tieto ei ole sama asia. Tästä haluan nostaa esimerkiksi liian kireät aikataulut, jotka nimettiin RT:n verkkohaastattelujen perusteella huonon laadun ykkössyyksi. Minkä takia ala pitää liian kireitä aikatauluja syynä huonoon laatuun, jos jokaisessa sopimuksessa sekä tilaaja että urakoitsija hyväksyvät vastaanoton takarajan? Aikatauluasioita mietittäessä pitää muistaa, että rakennustyömailla tehdään töitä kuitenkin pääosin kahdeksan tuntia päivässä ja viitenä päivänä viikossa, eli aikatauluasioissa ei ole kyse ajanpuutteesta vaan jostakin ihan muusta.

Toivoisin, että niin Rakennusteollisuudella kuin muillakin rakennusalan osapuolilla olisi mahdollisuus vetäytyä yhdessä hetkeksi aikaa miettimään, mitkä olisivat sellaisia todelliseen tietoon perustuvia tavoitteita, jotka yhdessä saisivat aikaan todellisen kulttuurinmuutoksen laadun parantamiseksi. Tavoitteet pitäisi saada kiteytettyä samalla tapaa ymmärrettäviksi kuin työturvallisuuden tapauksessa. Voisiko lista siis alkaa vaikkapa: 1. Sitoudumme olemaan valehtelematta itsellemme tai muille aikatauluja laadittaessa ja hyväksyttäessä.

 

Jussi Savolainen

Tutkija ja Yrittäjä

One Thought on “Kuinka iso muutos tarvitaan, jotta rakentamisen laatu paranisi?

  1. Voisin todeta emeritus professorin sanoin: ”Hyvää pohdintaa!”

    Junien ja rautatieasemien ravintolapalveluita tuottavan Avecran junapalveluiden johtaja Mikko Riistama on todennut:
    ”Jos asiakas on kokenut, ettei tuote ole hinta-laatu-suhteeltaan kunnossa, silloin se ei ole!”

    Tästä ajatuksesta voisi olla meillä alan toimijoilla opittavaa.

    Toni

Post Navigation